Rakentamisprosessin alussa meillä oli se ongelma, että lavasteiden tekniset piirrokset puuttuivat. Jotta saatoin aloittaa työn ja tilata tarveaineet, piirsin työkuvat valmiiksi kaikkine mittoineen. Mallina toimivat pienoismallit sekä lavastajalta saadut viitteelliset kuvat. Rakentamisen aikana konsultoin lavastajaa ja ohjaajaa esimerkiksi siitä, miten paljon lavasteiden päälle tulee ihmisiä eli miten vahvoja niistä pitää tulla. Neuvonpitoa oli luonnollisesti myös Tampere-talon teknisen päällikön ja esityksissä vaihdoista vastaavien näyttämömiesten kanssa. Tässä produktiossa on yksi näkyvä vaihto ja kolmesta neljään väliajalla tapahtuvaa vaihtoa, ja niiden on sujuttava mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti.
Lavasteiden strategiset mitat ovat tänä vuonna seuraavat: Lavalla nähdään 9 kpl noin 5 m korkeita ja noin 3 metriä leveitä kaarevia torneja sekä 5 kpl noin 6 m pitkiä ja 2,5 m leveitä laitureita. Tornien ja laitureiden rungot ovat metallia, niin sanottua huonekaluputkea, ja ne on levytetty vanerilla, jonka paksuus vaihtelee 6 millistä 22 millimetriin. Lavasteet viimeistellään vinyylille painetuilla printtikuvilla, jotka liimataan ja niitataan vanerilevyihin runsaan viikon päästä, niin sanottuna pystytysviikonloppuna. Kun lavasteet on pystytetty Ison salin näyttämölle, niitä ei pureta ennen viimeisen esityksen päättymistä.
Suhteeni oopperaan ulottuu työmaan ulkopuolelle, sillä kuuntelen oopperaa myös kotona. Siellä soi aina musiikki, ja genre riippuu paljolti siitä, mitä kulloinkin luen. Oopperalevyn pistän lautaselle erityisesti sydäntalvena ja pakkasella, jolloin kaipaan vahvoja teemoja ja rauhallista sävelmaailmaa. Lempisäveltäjäni on Verdi, teoksista yli muiden kohoaa Don Carlos, joka tehtiin Tampere-talossa vuonna 2009.
Juha-Pekka ”Tani” Tamminen
näyttämöjärjestäjä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti