Ensimmäinen valmistava harjoitus menossa. Eiköhän kaikki saada kuntoon omaisten näytökseen mennessä. Tämä on tosi rankka viikko meille kaikille. Tässä vaiheessa produktiota, jolloin harjoituksia on joka arki-ilta kymmeneen asti ja vielä lauantaipäivänäkin, mietin erityisesti kuorolaisten arkea ja päivittäistä aikataulua. Suurin osa kuoron laulajista tekee pitkän työ- tai opiskelupäivän tahollaan ja tulee sitten talolle klo 16:n jälkeen maskeeraukseen, peruukinlaittoon ym. ja sen jälkeen äänenavaukseen + ohjaajan, kapellimestarin ja kuorokapellimestarin palautteeseen ja korjauksiin. Ja klo 18 alkaa varsinainen harjoitus näyttämöllä kestäen klo 22:een asti. Joskus tällaisia työviikkoja on kaksikin peräkkäin, mutta tällä kertaa kolme edeltävää viikkoa on menty kuoron osalta keskimäärin 3-4 harj./viikko.
No, ensi viikolla päästään esityksiin, joiden aikana loppujen lopuksi arki rauhoittuu. Esityksiin täytyy jaksaa keskittyä joka kerta täysillä, jotta jokainen esitys onnistuisi kokonaisuutena mahdollisimman hienosti ja puhuttelevasti.
Istun nyt täällä katsomossa toisen näytöksen aikana kuuntelemassa kuoron laulamista ja balanssia muistiinpanoja tehden huomisia korjauksia varten. Kohta taka-ja sivunäyttämö kutsuu: siellä on päivystyspaikkani toisen näytöksen lopussa sekä ensimmäisen ja kolmannen näytöksen aikana. Näyttämön takaa tulevat kuorokohdat johdan pimeässä punaisella lampulla kuva- ja äänimonitorista kapellimestaria ja orkesteria seuraten. Eli nyt siis kohti pimeyttä...
Pimeys on taas vaihtunut valoon ja Tampere-talo hiljenee vähitellen. Tosin ulkona on pimeää, mutta täällä talossa keinovaloa riittää. Rankka harjoitus on takana. Raamit alkavat olla hyvin kasassa, mutta muuten korjattavaa vielä riittää aika paljon ja erityisesti kaikinpuolista skarppaamista (ei karppaamista) tarvitaan kuoron laulajilta. Tosin turnausväsymys painaa koko koneistoa, joten taiteellinen johto, Hannu ja Vilppu, päätti viisaasti peruuttaa yhden harjoituksen suoden näin tuiki tarpeellisen lepopäivän kaikille. Lauantaina voidaan sitten uusin voimin jatkaa Tannhäuserin työstämistä ja viilaamista hienoon esityskuntoon.
Syytä on minunkin lähteä täältä Tampere-talolta kotia kohti. Ja huomenna perheen kanssa laatuaikaa: ulkoilua, arjen touhuja ja lepoa.
Kyä se ovvaan nii, että uupperat teko o meinaa aika rankkaa mut kuiteski myäs niim maap perusteellise mukavaa puuhaa, että meinaanniinnääs sitä kannattaa tehrä, vaikka henki meinais lähtee. Tai kais sitä kuiteski kannattas ennemmi henkensä pitää, mutta siis melkeinnääs sillai uhrautue taitee alttarille...
Moro siv vaa kaikille ja nährääj ja kuullaa!
Heikki Liimola
kuarokapellimestari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti